This site uses cookies.
Some of these cookies are essential to the operation of the site,
while others help to improve your experience by providing insights into how the site is being used.
For more information, please see the ProZ.com privacy policy.
From "Letters from a Self-Made Merchant to His Son" by George Horace Lorimer. 320 words
I remember reading once that some fellows use language to conceal thought, but it's been my experience that a good many more use it instead of thought.
A businessman's conversation should be regulated by fewer and simpler rules than any other function of the human animal. They are:
Have something to say.
Say it.
Stop talking.
Beginning before you know what you want to say and keeping on after you have said it lands a merchant in a lawsuit or the poorhouse, and the first is a short cut to the second. I maintain a legal department here, and it costs a lot of money, but it's to keep me from going to law.
It's all right when you are calling on a girl or talking with friends after dinner to run a conversation like a Sunday-school excursion, with stops to pick flowers; but in the office your sentences should be the shortest distance possible between periods. Cut out the introduction and the peroration, and stop before you get to secondly. You've got to preach short sermons to catch sinners; and deacons won't believe they need long ones themselves. Give fools the first and women the last word. The meat's always in the middle of the sandwich. Of course, a light butter on either side of it doesn't do any harm if it's intended for a man who likes butter.
Remember, too, that it's easier to look wise than to talk wisdom. Say less than the other fellow and listen more than you talk; for when a man's listening he isn't telling on himself and he's flattering the fellow who is. Give most men a good listener and most women enough note-paper and they'll tell all they know. Money talks -- but not unless its owner has a loose tongue, and then its remarks are always offensive. Poverty talks, too, but nobody wants to hear what it has to say.
The winning and finalist entries are displayed below.To view the like/dislike tags the entries received simply click on the "view all tags" link on the right hand corner of each entry.
You can leave your feedback for this pair at the bottom of the page.
Congratulations to the winners and thanks to all the participants!
Olen joskus lukenut joidenkin käyttävän kieltä salatakseen ajatuksensa. Oman kokemukseni perusteella voin kuitenkin sanoa, että kovin moni käyttää sitä ajatusten sijaan.
Liikemiehen puhetta säätelee vain muutama ohjenuora, joiden sisältö on yksinkertaisempi kuin minkään muun ihmistoiminnan säännöt. Nimittäin:
Sinulla täytyy olla jotain sanottavaa.
Sanot sen.
Vaikenet.
Jos kauppamies puhuu ennen kuin tietää mitä haluaa sanoa tai jatkaa sanottuaan kaiken, hän päätyy käräjille tai vaivaistaloon. Eikä ensin mainitusta ole yleensä kovin pitkä matka toiseen. Minun yrityksessäni on lainopillinen osasto, eikä sen ylläpito ole halpaa touhua. Se auttaa kuitenkin pitämään minut erossa oikeusjutuista.
Pyhäkouluretkimäiset puheet ovat paikallaan, kun yrittää saada neitoja kiinnostumaan itsestään tai keskustelee päivällispöydässä ystävien kanssa. Silloin ei haitta, vaikka unohtuisi poimimaan kukkasia kesken lauseen. Toimistossa lauseen tulisi kuitenkin muodostaa mahdollisimman lyhyt etäisyys kahden pisteen välillä. Unohda esi- ja jälkipuheet ja lopeta ennen kuin olet toissijaisissa asioissa. Lyhyt saarna pitää syntiset hereillä, eikä lukkari usko tarvitsevansa pitkiä puheita. Viimeinen sana kannattaa varata naisille, ensimmäinen hölmöläisille. Keskellä se täyte lihapiirakassakin on, ja pari nakkia voi toki pistää kaupan päälle jos vain tietää kuulijan niistä pitävän.
Pidä myös mielessä, että on helpompi näyttää kuin kuulostaa viisaalta. Sano vähemmän kuin keskustelukumppanisi ja kuuntele enemmän kuin puhut. Kun mies kuuntelee, hän ei pääse lavertelemaan itsestään, vaan imartelee koko ajan keskustelukumppaniaan. Suurin osa miehistä kertoo kaiken tietämänsä, kun vain saa hyvän kuuntelijan. Naiset tekevät saman saatuaan käsiinsä kynän ja paperia. Rahalla on asiaa, mutta vain silloin, kun sen omistajalla on kerkeä kieli, eivätkä rahan sanat ole silloin kaunista kuultavaa. Köyhyydelläkin olisi asiaa, mutta kukaan ei halua kuulla mitä sillä on sydämellään.
Muistan lukeneeni kerran, että jotkut käyttävät kieltä kätkeäkseen ajatuksen, mutta minun kokemukseni mukaan paljon useammat käyttävät sitä ajatuksen sijasta.
Liikemiehen keskustelu pitää olla säädelty niukemmin ja yksinkertaisemmin säännöin kuin mikään muu ihmiselikon toiminto. Ne ovat:
On jotain sanottavaa.
Sano se.
Lopeta puhuminen.
Aloittaminen ennen kuin tietää mitä sanoa tai jatkaminen vielä kun on sen sanonut lennättää myyntimiehen raastupaan tai köyhäinkotiin, ja ensimmäinen on oikotie toiseen. Minä pidän täällä lakiosastoa ja se maksaa paljon, mutta sen tehtävänä on pitää minut pois oikeusjutuista.
On aivan sopivaa neitokaisen luona pistäytyessä tai ystävien kanssa päivällisen jälkeen jutellessa kuljetella keskustelua kuin pyhäkouluretkeä, kukkia poimimaan pysähdellen, mutta toimistossa virkkeittesi pitää olla lyhimpiä mahdollisia etäisyyksiä pisteiden välillä. Jätä pois johdannot ja yhteenvedot, ja lopeta ennen kuin tulet 'ja toiseksi' -kohtaan. Sinun on pidettävä lyhyitä saarnoja kaapataksesi syntiset, ja diakonithan taas eivät usko tarvitsevansa pitkiä saarnoja itseään varten. Anna hullujen sanoa ensimmäinen sana ja naisten viimeinen. Pihvi on aina kerrosleivän keskellä. Ohuelti voita molemmin puolin ei tietenkään haittaa, jos se on tarkoitettu voista pitävälle.
Muista myös, että on helpompi näyttää viisaalta kuin puhua viisauksia. Sano vähemmän kuin muut ja kuuntele enemmän kuin puhut, sillä kuunnellessa ei puhu itsestään vaan imartelee sitä joka puhuu. Anna useimmille miehille hyvä kuuntelija ja useimmille naisille tarpeeksi paperia muistiinpanoille, ja he kertovat kaiken minkä he tietävät. Raha puhuu – mutta vain jos sen omistaja on hölösuu, ja silloin sen lausahdukset ovat aina tympiviä. Köyhyyskin puhuu, mutta kukaan ei halua kuulla mitä sillä on sanottavana.
Muistan kerran lukeneeni joidenkin kollegoideni käyttävän kieltä kätkeäkseen siihen ajatuksia, mutta kokemukseni mukaan reilusti isompi joukko käyttää sitä ajattelun sijaan.
Liikemiehen keskustelun sääntelyyn tarvittaisiin vähemmän ja yksinkertaisempia sääntöjä kuin mihinkään muuhun ihmisolennon harjoittamaan toimintaan. Ne olisivat:
Keksi jotakin sanottavaa.
Sano se.
Lakkaa puhumasta.
Alkaen siitä hetkestä ennen kuin tietää, mitä haluaa sanoa, jatkuen hetkeen, kun se on sanottu, ehtii kauppias saada syytteen tai päätyä köyhäintaloon, ja ensimmäinen on oikotie toiseen. Ylläpidän täällä lakiosastoa ja se maksaa paljon, mutta se pitää minut poissa raastuvasta.
Siitä ei ole haittaa kutsuttaessa tyttöä, juteltaessa päivällisen jälkeen ystävien kanssa tai käytäessä keskustelua pyhäkouluretken tapaan, pysähdeltäessä välillä poimimaan kukkia; mutta toimistossa lauseiden etäisyyden pitäisi olla lyhyin mahdollinen pisteiden välillä. Leikkaa pois johdanto ja pitkät paasaukset ja pysähdy ennen kuin pääset toiseksi-osioon. Sinun täytyy pitää lyhyitä saarnoja tavoittaaksesi synnintekijät, ja diakonit eivät taas usko tarvitsevansa itse pitkiä. Anna hulluille ensimmäinen ja naisille viimeinen sana. Lihan on aina oltava keskellä voileipää. Tietenkään kevyt voitelu jommalla kummalla puolella ei ole pahitteeksi, jos puhe on suunnattu voista pitävälle miehelle.
Muista myös, että on helpompaa näyttää viisaalta kuin puhua viisaita. Sano vähemmän kuin toiset ja kuuntele enemmän kuin puhut; sillä miehen kuunnellessa hän ei kerro itsestään vaan imartelee sitä, joka puhuu. Anna useimmille miehille hyvä kuuntelija ja useimmille naisille tarpeeksi muistiinpanopaperia, ja he kertovat kaiken mitä tietävät. Raha puhuu -- mutta vain jos sen omistajalla on löysä kieli, ja silloin sen huomautukset ovat aina hyökkääviä. Köyhyyskin puhuu, mutta kukaan ei halua kuunnella mitä sillä on sanottavanaan.
Muistan käsittelyssä kerran, että jotkut kaverit käyttää kieltä salata ajatellut, mutta se on minun kokemuksen mukaan hyvin paljon enemmän käyttää sitä ajatuksen.
Kauppiaan keskustelu olisi säänneltävä vähemmän ja yksinkertaisempia sääntöjä kuin mikään muu toiminta eläinperäisten. Ne ovat:
On jotain sanottavaa.
Sano se.
Lopettaa puhumisen.
Alkaa ennen kuin tiedät, mitä haluat sanoa ja pitää siitä, kun olet sanonut Maata kauppias oikeusjutun köyhäintalo, ja ensimmäinen on oikotie toinen. Väitän oikeudellisen osaston täällä, ja se maksaa paljon rahaa, mutta se pitää minulta oikeuden.
Ei se mitään, kun olet jossa tyttö tai puhua ystävien kanssa päivällisen jälkeen suorittaa keskustelua kuin sunnuntai-koulun retkellä, ja pysähtyy poimia kukkia, mutta toimistossa teidän virkkeitä olisi lyhin matka mahdollisimman jaksojen välillä. Leikkaa käyttöönotto ja pääkohtien kertaus, ja lopeta ennen kuin saat toiseksi. Sinulla saarnaamaan lyhyitä saarnoja kiinni syntisiä, ja diakonit eivät usko heidän tarvitse kauan niistä itse. Anna Fools ensimmäinen ja naisten viimeinen sana. Liha on aina keskellä voileipä. Tietenkin valo voita molemmin puolin se ei tee mitään haittaa, jos se on tarkoitettu ihmisille, jotka tykkää voita.
Muista myös, että on helpompi etsiä järkevää kuin puhua viisautta. Sano vähemmän kuin muiden kollegojen kanssa ja kuunnella enemmän kuin puhut, ja kun ihminen kuuntelee hän ei kerro siitä hänelle ja hän on imartelevaa sälli. Anna useimmat miehet hyvä kuuntelija ja useimmat naiset tarpeeksi Note-paperi ja he kertovat kaikki ne tietävät. Rahalla - mutta ei, jos sen omistaja on väljä kieltä, ja sitten sen huomautukset ovat aina loukkaavia. Köyhyys puhuu myös, mutta kukaan ei halua kuulla, mitä sillä on sanottavaa.
